storyteller.

Okei, tästä se lähtee. Cairnssissa käytiin snorklaa vikana päivänä maailmankuulu koralliriutta, joka on muute yks maailman ihmeistä. Sieltä lähettiin Kaisan kanssa 13.11.13 kohti ensimmäistä pysäkkiä Mission Beachia. Kaikki ei tietenkää menny ihan niinku elokuvissa alkuun. Oltiin vähän juhlimassa viimeistä iltaa/yötä/aamua ja sitten bussin lähtö 7:25 aamulla ei ehkä oo paras aika. Joten melkein myöhästyttiin siitä, sain juostua bussin kiinni ja koputettua ikkunaan kun se just lähti pysäkiltä, jota ei edes aluks meinattu löytää. Hyvä me. Ja tarina jatkuu. Molemmat nukahdettiin bussissa ja nukuttiin onnellisesti oman päätepysäkin ohi ja herättiin keskellä ei mitään. Kirjaimellisesti. Me ei ees tiedetty hetkeen missä ollaan ennen ku selvis, että oltiin ajettu parisen tuntia ohi meidän Mission Beachistä Cardwelliin. Onneks meidän bussikuski oli huippu ja se paluumatkallaan sitten vei meidät takas Missioniin ilmasiks. Päivä sit hengailtiin Cardwellin penkillä darrassa ja kärtsättii auringossa kaiken lisäks. Onneks ei oltu suunniteltu mitään tekemistä Mission Beachille, eikä siellä sitä hirveesti ois ollu edes tarjota. Kauhee missio toi Mission Beach. Vähän turha pysähdys sanoisinko.

Yks yö siellä riitti meille ja suunnattiin seuraavaan kaupunkiin joka oli Townsville. Siellä ei oltu yhtään yötä, mutta mentiin siitä lautalla Magnetic Islandille kahdeks yöks ja kolmeks päivää. Aika nätti kiva pikku saari. Tosi paljon piti olla villikoalia, mutta se paikka missä niitä yleensä näkee, tai sellanen kävelypolku,  oli yllärillä suljettu. Mahtavaa.  Mutta käveltiin kaikkia muita polkuja ja hienoo oli. Ei näkyny koaloita.. Paitsi Kaisa kävi ratsastaa ja tietty se sillon bongaa niitä ku en oo mukana. Ikuisesti katkera. Nähtiin me opossumi

meidän bungalowin seinällä. Ja papukaijoja ja muita ötököitä. Totally worth it!

Okei, nyt mennään päivässä 16.11.13. Airlie Beach. Kiva pieni kaupunki, ehkä kuitenkin vähän liian pieni. Party-ihmisiä ja lomalaisia. Satuttiin sinne just schoolies-aikaan, eli koululaisten lomajuhlajuttujen aikaan. Pikkuteinejä täynnä. Meinas mennä vähän yli. Yks yö oltiin hostellissa ennen kun lähettiin tekemään Whitsundays. Eli pikkupurjelaivalla merelle kiertää saaria pariks päivää. Vaihtoehtoja oli toki monia, isoja partylaivoja ja näitä muita halvempia vaihtoehtoja. Aivan järkyttävä pahoinvointi ekana päivänä, ehkä johtu edellis illasta osin. Hups. Mutta kun laivaan päästiin ja nähtiin porukka olin vähän kriittinen kaikista, mitä ei ikinä pitäs olla, mutta kappas vaan sieltä saatiin kavereita, joita ollaan monesti nähty jo muissa kaupungeissa ja varmaan tullaan osaa näkemäänkin vielä tulevaisuudessa. Pari päivää snorklailtiin, ryypättiin, käytiin saarilla, snorklailtiin lisää, ryypättiin lisää ja käytiin saarilla ja biitsellä. Yöt ei kyllä ois menny tuolla baatilla ilman muutamaa kaljaa, oli sen verran ahtaat ja epämiellyttävät tilat. Mutta mahtava reissu! Huipputyypit, huippu crew, paska sää. Kaikkee ei voi saada. All-you-can-eat-buffet. Kelpaa. Nähtiin sairaan isoja kaloja, joista yks oli wannabe-hai ja puras yhtä tyttöä sormesta. Kyllähä tota vähä karkuun teki mieli uida, mutta hengissä ollaan. Ja nähtiin delfiini, melkein.. sen evä.. vilaukselta..

Airlie Beachin muutaman hostelliyön ja afterpartyjen Whitsundayn jälkeen tuli vuoroon Rainbow Beach. Yö siellä ennen Fraser Islandia, maailman suurinta hiekkasaarta, jossa liikutaan autolla, ilman teitä, hiekalla. Jännää. Kaks yötä ja kolme päivää saarella taas. Päivät ajeltiin pitkin rantoja ja hiekkakasoja ja käytiin kattoo nähtävyyksiä. Eli järviä ja jokia ja hiekkakukkuloita. Aika kivan näkönen ja mielenkiintonen matka kaikinpuolin. Yöt vietettiin teltassa ja saarella oli paljon dingoja eli villikoiran tapasia otuksia, jotka voi hyökätä kimppuun. Meillä oli dingokepit käytössä öisin jos kohdataan niitä. Päähä vaa ja hakkaa nii kovaa ku jaksaa. Ja ku lähettiin yks yö Kaisan kaa seikkailee vähän omineen,  kun kaikki oli liian tylsiä ja meni nukkumaan liian ajoissa. Oli siis aivan järkyttävän tylsä ryhmä. Oli aika jännää sitten bongata loppujen lopuks se dingo muutaman metrin päässä meidän teltasta. Ei tosin päästy hakkaa sitä vaan se meni omineen pois. Ja sitten myös boa, jonka meidän vetäjä löyti sieltä teltta-alueeelta ja sitä se siellä retkotteli pitkin poikin hännästä pitäen ja silitellen. Yum!  Myös noin reilun metrin kokonen lisko löydettii leirialueelta. Ja rannoilta paljon kuolleita meduusoja, joilla oli hauska leikkiä. Auton, hiekan ja mahtavien maisemien täyteinen matka ja edelleen joka dollarin arvonen. Ainaki jos ois ollu parempi ryhmä. 

Yks yö Rainbow Beachilla vielä Fraserin jälkeen, afterpartyt siis. Ja matka jatku Noosaan. Ensivaikutelma huippu. Loppuvaikutelma huippu. Löyty leffateatterista rantaan ja ruokakaupasta baariin. Joissa tosin ei keretty edes käydä, baarissa siis. Ainakaan kunnolla. Ranta oli tosi nätti, surffareita alko näkymään tässä vaiheessa rannikkoa. Kivan rento ja chilli paikka. Pääsin vihdoinki leffaan kattoo Nälkäpelin, jes! Kaks yötä ja suuntana Brisbane.

Brisbane kaupunkina on tosi näpsäkkä, ei edes iso. Tällänen kivan pienehkö isokaupunki. Kävellen pääsee melkeimpä kaikkialle minne pitääkin. Ja täällä sitä edelleen ollaan, onneks enää viikko, onneks. Kohta kuulette miks onneks. Oon ollu täällä kahessa hostellissa, molemmissa viikon noin. Eka hostelli hyvä, toka hyvä aluks. Nyt, aivan hirvee! Täällä on bedbugseja eli lutikoita. Jep, verta imeviä ihania riesalaisia sängyissä. Kivat jälet käsissä ja jaloissa ja vähän kaikkialla. Sain vaihettua huoneen ja tehtiin kaikki toimenpiteet, kuumennettiin vaatteet jne. Ja sehän se sit paljon auttaa ku huomasin jo tästä uudesta huoneesta mun viereisestä sängystä niitä. Eli todennäkösesti niitä on myös tässä mun sängyssä. Aika kuvottavaa. Vaihtasin hostellia heti jos vaan saisin rahat takas, kerkesin nimittäin maksaa jo yhden viikon tähän lisää ku ei mitään ongelmia viime viikolla ollu. Ei hitto et ärsyttää. Mutta Brisbane, en oo täällä kauheesti mitään tehny. Kaupungilla hengaillu, käyny ulkona, lenkillä, aurinkoa jne. Mutta nyt on tarpeeks kyllä tästä saanu, riittää tää. Joten ens maanantaina on suuntana Byron Bay, jossa vietän joulun kavereiden kaa. Ainiin, Kaisa oli vaan viikon täällä ja lähti Byronin kautta Sydneyyn ja nyt tulee jouluks takas Byroniin, jee. Ja joulun jälkeen lähden itekki Sydneyyn uudeks vuodeks ja jos töitä yrittäs saada ku ei täälltä Brisbanesta oikein napannu. Ei kyllä oo yöpaikkaa neljäks yöks Sydneyssä ku kaikki oli jo varattu uudeks vuodeks tai sairaan kalliita. Eiköhä sitä jotain keksi, toivottavasti. Olikohan tässä ees kaikki, ei varmaan. En vaa saa nyt ajatuksista niitä bedbugseja millään pois. Unettomia öitä tiedossa, hurraa. 

Mutta tätä tää välillä on, näitä sattuu, aika yleistä. On täällä vähän koti-ikäväkin alkanu tulla. Neljä kuukautta siihen meni. Ihan hyvin kuitenki, kohta ku pääsee toiseen paikkaan, saa uusia ja vanhoja kavereita takas aika taas vilistää silmien edessä. Nyt on tällänen tarina kerrottu. Koetan taas palailla pian ja kertoo kuulumisia, vähän useemmin ehkä. Ciao.